Jyväskylä taitaa pitää minusta.
Perjantaina lähtiessäni täältä pois minua käveli vastaan pieni poika äitinsä kanssa. Pojalla oli kädessään leikkipyssyn virkaa toimittava puunoksa, ja hän ampui minua sillä. Minun teki mieli mennä leikkiin mukaan ja kaatua teatraalisesti loskaiseen maahan. Valitettavasti olin kiireeni vuoksi sidottu aikuiseen maailmaan, joten tyydyin vain hymyilemään tätimäisesti ja kävelemään ohitse. Ei saanut edes ampumavälikohtaus minua pysymään täällä.
Tänään palatessani kämpille minulle vislattiin yläkerroksen parvekkeelta. Kiitos, it's good to be here again.
Viikonloppuni oli yhtä hymyä, oleilua ja teehetkiä. Ihania keskusteluja, ihania ihmisiä. Jo perjantai-iltana tuli sellainen olo, että minulla on maailman ihanimmat ystävät. Kerta kaikkiaan.
En malta odottaa pääsiäislomaa ja sitä, että saan pakata tavarani ja lähteä Saksaan tapaamaan erästä hassua tyttöä.
Lauantaina sain myös mukavan puhelun lenkillä ollessani. "Moikka! Mä tarvitsisin huhtikuussa itselleni vetäjäparin isoskoulutusleirille, kiinnostaisko sua?" Kiinnosti, todellakin. En tiedä pitäisikö siitä olla huolissaan, että nuorisotyönohjaajan hommat saavat minussa paljon enemmän innostusta aikaan kuin vaikkapa opettajan sijaisuus...
Tänään sain sähköpostilla lisäinfoa leiriviikonlopusta, ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että olen elementissäni. Ehkä ne nuorisotyönohjaajaopinnotkin tulee jossain vaiheessa vielä suoritettua. Nyt kuitenkin nautin yliopistoelämästäni.
Tämän vuoden fuksitytöt ovat suloisia. Teki mieli halata niitä muutamaa, joiden kanssa tein tänään ryhmätyötä. Ihan vain siitä ilosta, että olivat ihania.
Ostin kaupasta kimpun tulppaaneja. Ne näyttävät kivoilta maljakossa keittiön pöydällä, mutta vaatisivat kyllä seurakseen edes pilkahduksen aurinkoa.
Onneksi ilman pernaakin pärjää. (Terveisiä sinulle, joka olet juuri aloittamassa elämääsi pernattomana.)
Nyt alan valmistautua teehetkeen miettimällä, haluaisinko mieluummin mennä elokuviin katsomaan Oscareita kahmineen Kuninkaan puheen vai kenties monia ihmisiä ihastuttaneen Black Swanin.
Valintojen maailma, en pidä sinusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti