Taidenäyttelyssä värikkäitä maalauksia. Taiteilija on iloinen saadessaan meidät nuoretkin ihailemaan töitään, ja tahtoo kierrättää meidät koko talossa. Talo on vanha, leveät lankkulattiat suorastaan huutavat kävelemään villasukkasillaan, haaveilemaan omasta, vanhasta puutalosta muistoineen ja tarinoineen. Yläkerrassa taiteilija avaa hymyillen kaksiosaiset puuovet ja toteaa varsinkin minun pitävän avautuvasta näkymästä: rottinkituolista ja tyynyistä tornihuoneessa. En voi olla hymyilemättä takaisin.
Talon edustalta lähtevillä pitkospuilla kadotin sanat, mietin vain puita ja aurinkoa ja sitä, miten upeaan maisemanäyttelyyn olin päätynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti