Hengähdä hetkeksi

Onnellisuushetkiä.

Joogaan kävellessä vastaan tuli poika, jolla oli samanlainen merihevos-heijastin kuin minullakin. 

Selkä-hartiaseisonta toi mieleen lapsuuden, silloin kävin aina lattialle makaamaan ja heilautin jalat ilmaan. Päälläni en ole ikinä oppinut seisomaan, mutta on tuossakin jotain samaa tuntua. En edes muistanut, miten kivaa se on.
Rentoutusharjoituksissa alkoi naurattaa. Piti maata selällään lattialla, rentouttaa keho pala palalta. Lattia saa minut aina hyvälle tuulelle, mieleen tulvii kivoja asioita ja yksi, joka alkoi naurattaa valtavasti. Onneksi nauraminenkin rentouttaa. Muut taisivat pitää minua outona, mutten jaksanut välittää. Vähän kyllä hävetti, mutta ei aina tarvitse olla niin vakavana.

Lattialla maatessani tiedostin jälleen kerran sen, etten ole pitkiin aikoihin pystynyt rentouttamaan hartioitani, en vaikka olen yrittänyt tietoisesti. Olen koko ajan jännittynyt, valmistautuneena johonkin. Kokonaisvaltainen rentoutuminen on asia jonka olen unohtanut. Mihin se jäi ja milloin, en tiedä, mutta hyvä asia se ei ainakaan ole.

Astangaopettaja on komea, sen paita nousee aurinkotervehdystä tehdessä aivan liian ylös ja kaikki näkevät sen vatsalihakset. Uloshengittäessä on helppo huokaista ihastuksesta. Sillä on mukavan pehmeä ääni ja ihanat, pitkät hiukset.
Tunnin jälkeen oli pakko mennä kysymään siltä neuvoja hartioiden rentouttamiseen, lopulta päädyin hierottavaksi. Teki hyvää, ei tosin ystävyydelleni kurssin muiden tyttöjen kanssa, nekin olisivat halunneet.
Pitäisi ruveta tekemään rentoutusharjoituksia päivittäin, varata vaikka aika hierojallekin.

Kotiinpäin kävellessä oli hyvä olo, levollinen. Mietin, että olen aika onnellinen, maanantait ovat olleet tänä vuonna onnellisuuspäiviä.

Keitin teetä, Maikilla oli mukana pullaa ja molemmilla hykerryttävä olo.