Tahtoisin

Piti mennä ajoissa nukkumaan, mutta pyörittyäni pari tuntia sängyssä päätin luovuttaa. Onneksi aamun luento peruttiin, ja yliopistolle täytyy raahautua vasta puoliltapäivin. Siksi voinkin nyt hieman haaveilla.

Tahtoisin ostaa villakangasshortsit sekä sellaisen neuleen, jossa on kyynärpääpaikat. Sellaiseen neuleeseen pukeutuneena voisin kuvitteellisen ketunmetsästysretken (inhoan metsästystä ja rakastan kettuja, mutta you got the point) jälkeen keittää kuumaa siideriä, istahtaa nojatuoliini hyvän kirjan kanssa ja melkein kuvitella olevani Englannin maaseudulla linnassa, jonka ikkunoista avautuu näkymä laajoille nummille.

Tahtoisin kirjoitella suloisia kirjelappusia ilahduttamaan ihmisiä. Itse löysin tässä taannoin erään lainaamani kirjan välistä lapun, jossa luki koristeellisella käsialalla "Olet kaunis". Hymysin koko loppupäivän ja ajattelin, että minäkin haluan tuottaa jollekin tuntemattomalle ihmiselle yhtä paljon iloa. Sen tosin voisi tehdä myös ihan kasvokkain, ja huomenna aionkin hymyillä mahdollisimman monelle ihmiselle. Ehkä sanoakin jotain, jos tulee sellainen tilaisuus.

Tahtoisin ostaa huoneeseeni viherkasvin, jota voisin kastella säännöllisin väliajoin ja joka piristäisi huoneeni synkähköä nurkkaa. Katselisin sen kasvua ja ojentautumista kohti auringon valoa ja tuntisin kuinka kevät valtaa omankin mieleni.

Tahtoisin leipoa sämpylöitä. Voisimme kämppisten kanssa istua iltaa, juoda teetä ja syödä sämpylöitä sekä parantaa maailmaa. Tai jos ne eivät olisi kotona, niin voisin viedä sämpylöitä Maikille, istahtaa hänen keittiöönsä ja ihmetellä, että oliko se sama keittiö todella myös minun keittiöni viime vuonna. Voisin myös lainata hänelle leipälautasen.

Tahtoisin, että olisi jo viikonloppu ja pääsisin näkemään ystäviä kotipaikkakunnalleni, kun en viimeksi oikein ehtinyt. Olisi paljon kerrottavaa, paljon ystäviä joita en ole nähnyt pitkään aikaan.

Tahtoisin opetella puhumaan ihmisille enemmän. Kertomaan, mitä minulle kuuluu ja miltä minusta tuntuu. Tahtoisin saada pitkän, tiukan halauksen, sellaisen, jonka sain viime perjantaina. Tahtoisin saada sen sellaiselta tietyltä ihmiseltä, tärkeältä.

Tahtoisin käydä elokuvissa. Yksin. Yhdessä. Mennä sen jälkeen kahvilaan, jutella elokuvasta ja kaikesta muustakin.

Tahtoisin luistella ja hiihtää, nauttia talvesta oikein kunnolla, sillä minusta tuntuu että kevät ja kesä tulevat aivan liian pian. Onneksi on vasta tammikuu.

Tahtoisin opetella soittamaan kitaraa. Palauttaa mieleeni ne muutamat soinnut, jotka joskus vuosia sitten opettelin. Olisi ihanaa tuoda kitara tänne ja vain soittaa.

Tahtoisin palata muutaman vuoden takaiseen aikaan, siihen, jolloin olimme ystävieni kanssa lastenleireillä isosina. Kun leikitimme lapsia, valvoimme myöhään, söimme leirikeskuksen sämpylöitä ja puhuimme kaikesta.

Tahtoisin käydä kirjastossa, lainata ison kasan sellaisia kirjoja, joilla ei ole mitään tekemistä opintojeni kanssa. Voisin uppoutua niihin päiväkausiksi, keittää aina välillä kupin teetä ja syödä croissantin. Tahtoisin ahmia romaaneja, ihmetellä novelleja ja ihastua runoihin.

Nyt taidan jälleen yrittää nukkumista. Tahtoisin nukahtaa onnellinen hymy huulillani ja siksi taidankin muistella ihania hetkiä, sanoja ja kosketuksia. Kaikkia hyviä muistoja viime vuosien varrelta. Hetkiä, jolloin olen ollut onnellinen, vähän niin kuin nytkin, sillä minä taidan loppujen lopuksi olla aika onnellinen, kaikesta huolimatta.