What chain reaction would cause an effect?

Tätä minä kuuntelin matkatessani Saksasta Hollantiin, nojasin päätäni junan ikkunaan ja katselin ohivilahtavia peltoja. Oli vain minä ja matkalaukku, mahdollisuus mennä minne vain, koko Eurooppa ja maailma avoinna, juuri siinä, juuri sinä hetkenä.

Bremeniin palatessa tuuli paljon, ja minä löysin itseni istumasta joenvarren kivirappusilta vieraan miehen takkiin kääriytyneenä. Rakastin kuunnella tämän tarinoita Intiasta ja muista kaukaisista maista, nauroin meidän pyörähdellessämme autiolla rantabulevardilla, kun hän yritti opettaa minulle sambaa ja salsaa.

Tuuli oli kylmä, se pureutui luihin ja ytimiin ja miestä nauratti, kun hän oli luullut, että suomalaiset ovat tottuneet paljon kylmempään ja silti sormeni olivat jäässä jo nyt.

Hieman myöhemmin istuin kodikkaassa kahvilassa ja lämmitin käsiäni teekupin kyljessä. Minun vasta huokaillessani eurooppalaisen kahvilakulttuurin perään mies teki jo laskelmia kahvilan kannattavuudesta, kysyi hymyillen että haluaisinko minä perustaa sellaisen, vaikka Suomeen. Sellaisen, jossa kahvi maksaisi euron, josta saisi tuoreita sämpylöitä ja leivoksia ja jonne ihmiset kokoontuisivat tapaamaan toisiaan.

Eron hetkellä hymyilytti, it's always nice to have friends from different countries.

Jossain vaiheessa matkaa minä myös tunsin ja ymmärsin.

On upeinta istua aamuyöllä Bahnhofin edessä, ostaa viereisestä kioskista syötävää ja sanoa myyjälle Einmal Brezel bitte, tuntea että elämä on tässä ja nyt, olla vapaa kaukana arjesta Suomessa.

Silti kaikkein ihaninta oli saada Suomesta viesti, joka päättyi sanoihin Pidä itestäs huolta, sillä kaikkein upeimmatkaan kanaalit tai lämpimimmätkään kahvilat eivät voita sitä tunnetta, kun tietää että jossain on joku joka välittää juuri sinusta.